Kaunis syksyinen päivä ja lähdettiin poikien kanssa pellolle kuvailemaan ja juoksentelemaan. Welmu ja Veeti ovat kovia leikkimään keskenään ja välillä Veeti suutuu kun sitä sattuu ja sitten hetken leikki onkin hiukan "totisempaa" ja naamaa rutistellaan puolin ja toisin, Welmulla on todella pitkä pinna ja se ottaa homman suurimmaksi osaksi huumorilla -leikin kannalta, vaikka on muutaman kerran senkin pitänyt palauttaa kukkoileva kakara- veeti ruotuun. Sitten taas hetken kuluttua juostaan ripirinnan ja Welmun suuri tehtävä on nuolla Veetin korvat - oikeen antaumuksella- ihania koirapoikia minulla!
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
Naamat rutussa..
Kaunis syksyinen päivä ja lähdettiin poikien kanssa pellolle kuvailemaan ja juoksentelemaan. Welmu ja Veeti ovat kovia leikkimään keskenään ja välillä Veeti suutuu kun sitä sattuu ja sitten hetken leikki onkin hiukan "totisempaa" ja naamaa rutistellaan puolin ja toisin, Welmulla on todella pitkä pinna ja se ottaa homman suurimmaksi osaksi huumorilla -leikin kannalta, vaikka on muutaman kerran senkin pitänyt palauttaa kukkoileva kakara- veeti ruotuun. Sitten taas hetken kuluttua juostaan ripirinnan ja Welmun suuri tehtävä on nuolla Veetin korvat - oikeen antaumuksella- ihania koirapoikia minulla!
lauantai 19. syyskuuta 2009
Plörinäksi meni..
Nimittäin Welmun ja minun eka avoimen koe... ja poikkeuksellisesti keskeytin maaston jälkeen, enkä ottanut enää tottista- ajattelin että JOS sekin menee ihan mönkään niin jää itselle tosi shit-tunnelma. Nyt kun tietäisi miten harjoitukset pitäisi oikeasti rakentaa- nykyisellä tyylillä ei näytä tulosta syntyvän... hoh, hoijaa, kylläpä masentaa..
Edellisenä viikonloppuna oltiin Käyttökoirien hakuleirillä, jossa meidät oli Welmun kanssa laitettu aloittelevien koirakkojen ryhmään, eikä meille tullut siellä mittään uutta asiaa- mikäköhän sielläkin mennyt harhaan kun nyt oli koira aivan outo? Vaikka treenit leirillä meni Welmun osalta hyvin... kukapa näistä tietää mikä milloinkin vaikuttaa mihinkin..
Tarttee tässä kasata itsensä ja yrittää löytää ratkaisua tähän todella isoon ongelmaan.
Veetillä menee kovaa ja se on jo oppinut maahan menon ja hiukan on harjoiteltu paikalla oloakin, seuraamista, a-estettä, putken läpi menoa ja kiipeilytelinettä- jonka Veeti viimeksi kiipesi jo ylöskin ja vaakatason, alastulo oli vielä autettava. Kerran olen ottanut pikkaraisella jälkeä pellolla ja aika kivasti lähti menemään, kunhan aluksi hokasi mistä on kyse- teki muuten itsenäisesti kulmankin!
Että täällä päin harjoitellaan tulevaisuudessa entistä enemmän ja Welmulla käy vielä yhdet kokeet tänä syksynä- sitten alkaa koetauoko ja hommaa jatketaan ensi kevään- toivottavasti paremmin eväin.
lauantai 5. syyskuuta 2009
Syksy tulla jollottaa..
Niinpä se luikahti jo syyskuun puolelle.. Welmu ja Veeti nauttivat syksyn viileydestä täysin rinnoin ja yhdessä pitää omppuvarkauksien lomassa hiukan leikkiä keppi- ja pallopelejä sekä mamman mieliksi hiukan poseeratakin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)