No onkos tullut kesä....

Ooh miten komea gööttipoika!
Welmu lempipuuhassa; rikkomassa jäitä lätäköistä. Veeti seuraa vierestä kun vesi loiskuu..
"Hä, mihin ne tipat katos?" Welmu sinkosi peltopyy parven perään pellolle..
"Mut tää on aineskin mun keppi"
"Hei welmu-veikka- lähetkö leikkiin?"
"No kyl maar, mie yhen gööttipötkön kii nappaan...."
.."ja kiedon vaikka hännän sun kaulna ympäri, jos et muuten tokene.."


Hmm.. kelit vaihtelee ja edellisistä talvisista tunnelmista on siirrytty kurakeleihin.. niin ne suomen talvet...
Pojat ovat olleet reippaina ja viime viikolla mentiin pitkästä aikaa tottistreeneihin hallille, muutoin ollaan lenkkeilty ja nautittu treenitauosta. Nyt aloitetaan tottisosuuden treenaus ja ensi vuoden puolella palataan hakumetsään.

On muuten nuo nelijalkaiset herätyskellot aika tehokkaita.. kyllä viikonloppunakin klo 5.30 on kaksi silmäparia tuijottamassa sängyn vieressä , että josko jo olis ylösnousun aika... yleensä nousenkin ylös ja käydään poikien kanssa ulkona, mutta vapaapäivä kun on, olen kammennut takaisin pehkuihin. Sillä välin koiruudet yleensä ottavat pienen aamuleikki tuokion keskenään ja pienien nokosten jälkeen alkaa mamman herätys talkoot... Welmu on keksinyt että haukkumalla voisi onnistua...ääh, ei onnaa käänsi kylkeä. Seuraavaksi naaman nuoleminen... ääh, taas se käänsi kylkeä. Noh, tänä aamuna uusi keksintö: vedä peitto mamman päältä! Ja jes, jopa mamma nousi ylös antamaan aamuruokaa!

Kekseliäitä nuo koirat!

Talvisia tunnelmia..

Welmu talvisissa tunnelmissa..
Veeti tarkkana- kieli keskellä suuta...
Ja tässäkin ollaan tikkana metsän peikkona...
Näitä kahta oli mahdoton saada samaan poseerauskuvaan metsässä.. pallopelin tiimellyksessä sitten jotain onnistui..
Veeti ja inhotus pallo (sellanen tosi kova, josta ei saa kiinni..)
..mutta kun Welmulla on se kivempi pallo, ni tarviihan Veetilläkin olla joku pallo..
Veetistä onkin tullut jo aikuisen näköinen gööttipoika! Ikää 9 kuukautta.


Ollaanpa saatu muutama päivä lenkkeillä lumisilla teillä- ja pojilla onkin ollut hauskaa lumipeleissä.
Welmu on jo aivan täysin toipunut leikkauksesta ja ulkoilureissutkin jo ihan normaaleja.

Eilen illalla olikin jännät paikat kun käveltiin pellon laidassa ja huomasin, että pojat ottivat jatkuvasti ilmavainua jostakin- arvelinkin että kauriita varmaan ja niinhän sieltä yksi kahahti muutaman metrin päästä juoksuun, onneksi itse tajusin ennen Welmua ja sain napattua sen kiinni- Veeti paineli muutaman sekunnin kauriin perässä, kunnes huomasi ettei veikka olekkaan mukana ja palasi meitin luon. Sitten olikin molemmilla nenät kiinni maassa kun seurasivat kauriin hajuvanaa..

Tänään sitten päivälenkin jälkeen näpsin muutamia kuvia lumimaisemassa, jos nuo lumet tuosta vielä ennen joulua sulavat..

Toipilaan ja vähän muidenkin aktivointia..

Veeti pääsi jäljelle ekana- ja vauhtia riitti heinikossa..nenä tiukasti maassa..
Welmu "jälkikoirana"- tässä alkaa jo sujua ja innokkaasti edetään..
Lempikin hokasi jutun idean..
Ja Tarmolle tehtiin lisäjälki nurmelle, jossa etenee hienosti..
No mikäs se tää on?
Mamma tapasi herttaisen australian terrieri-tyttösen Lotan ja pitihän noin söpöstä kuva napata..


Welmun toipuminen on edistynyt hyvin ja virtaa alkaa olla riesaksi saakka, kun on ollut lähes toimettomana liki 2 viikkoa.. Tänään otettiin aktivointina jälkiharjoitukset - saatiin treeneihin mukaan myös airikset Tarmo ja Lempi.
Kaikille neljälle tehtiin lihapullajäljet tuohon lähimetsään- ei kovin pitkiä, kun on niin alussa tämä laji.
Veeti oli aivan täpinöissään ja nuuskutteli jo kaukaa lihapullien hajuja.. se seuraa jälkeä melkoisen hienosti, ottaen huomioon , että tämä oli vasta kolmas jälki sille- hihna pinkeenä ja nopeassa tempossa pullat löytyi jäljeltä- hienoa Veeti!
Welmu oli myös melkoisen täpinöissään kun valjaat sille päälle laitoin ja edelliseen kertaan verrattuna homman nimi alkoi olla sillekkin selkeä.. reippaalla vauhdilla eteni, pienten pyörimisien jälkeen suunta alkoi löytyä ja jälki loppuikin hiukan kesken, sillä veto alkoi olla jo melkoisen hyvä- tästä olin iloisesti yllättynyt, että Welmustakin alkaa sukeutumaan jälkikoiran alkua...

Kun kaikki 4 koiraa olivat ajaneet kukin jälkensä, päästin Veetin ulos, jolloin se sinkosi sukkana metsään ja kävi vielä varmistamassa Lempin jäljen, jonne olikin jäänyt monta lihapullaa...Hienoa, että intoa löytyy noin paljon- tästä on hyvä jatkaa treenejä eteenpäin.