Synttärisankari!

Pikku-pallero Welmu keväällä 2006..

.. ja iso-mies keväällä 2010.

Welmu täyttää tänään ihan aikuisen koiran iän- 4 vuotta! Oi, onko siitä jo niin kauan kun meitille tuli se pikkuinen pallero... niinpä on pallero kasvanut isoksi ja komeaksi mieheksi.

Aurinko paistaa ja luntakin sataa..

Welmu lempipuuhissaan- keppiä "tappamassa"..
Veeti löysi pellolta "aarteen" jota pitä riekuttaa..
Veeti 1v 2,5 kk
Veljekset kuin ilvekset..
Villiorhiin loikkia..
Welmu ja "aarre" leikkivuorossa..
Yksinkertaiset on koirillakin ilot.. kangasretku on mitä ihquin aarre..


Eilen aamulla oli hiukan lunta maassa ja asfalttipätkillä lipsui lenkkarit ihan kunnolla- tänään aurinko paistaa kauniisti ja heti aamusta käytiin peltolenkillä valokuvailemassa. Se on jännä juttu, että kun mulla on kamera mukana, niin noi koirat vaan kyttää mua eikä hyviä toiminta/leikkikuvia niistä meinaa saada ollenkaan..mitä lie linssinluteina olevinaan.. ja sitten kun kameraa ei ole niin pojat leikkii ja riekkuu niin pirusti..

Käytiinpä "kokeilemassa.."

Ou zeezus tuota koiraa....Käytiin siis kevään ekoissa kokeissa kokeilemassa ja odotukset ei nyt olleet alunperinkään kovin korkealla, kun ei olla päästy treenaamaan kunnolla- vähällä olikin, että peruutin koko homman (ehkä olis kannattanut..) No, mentiin kuiteskin periaatteella "harjoituksen vuoksi". Tottis alkoi erinomaisesti paikkamakuulla, jonka aikana Welmu ei hievahtanutkaan. Pojassa tuntui olevan virtaa mukavasti ja se kampesi väkisin vieressä olevan A-esteen yli ja olis mennyt uudelleenkin, kun sitten kävelimme seuraamisen aloituskohtaan, kävi Welmu tökkimässä noutokapuloita, ja olisi selvästi siis halunnut äksöniä - noutaminen ja hypyt on kivoja! No, sitten alkoikin alamäki, enkä saanut koiraan mitään kontrollia/kontaktia.. lähettiin seuraamaan ja "Ding" Welmu iski silmänsä paikkamakuussa olevaan howavarttiin ja eiku laukalla sinne tsiikaileen, et kuka se siellä makoilee... onneks hoffi oli ihan huippuhermoinen ja makasi vaan rauhassa vaikka Welmu nuuskutteli ympärillä.. Welmukin hokas että kyseessä oli uros ja hiukan karvoja piti nostella, mutta kun hoffi makasi paikallaan, väistyi Welmu pois ja vihdoin viimein kuunteli myös minua.. äähhh.. mistä se tonkin keksi? Ei muuta uudestaan.. ja tää yks vaan haistelee ja haahuilee .. ei seuraamisesta tietookaan, tai noh, kylhän se tuli siin perässä.... henkilöryhmäkin oli mälsä.. siellä oli tuttuja joita piti moikata.. ei siis mitään kontrollia.. No, eiku epätoivoisena jatkamaan jääviin liikkeisiin.. ja voi P.... taas se sinkas sinne hoffin luo.. nyt ei kyllä mennyt luo saakka, vaan metriä ennen pysähty ja tuli mun rääkäsystä pois... Mutta säännöt on säännöt ja meitin suoritus päättyi siihen, eli keskeytettiin. Hitto, että kismitti.. siis mua ei olis haitannu vaikka se olis saanu kaikista suorituksta sen puutteellisen, mutta tollaset uudet keksinnöt sinkoilla oman mielen mukaan tuhoaa luottamuksen- en mie voi luottaa siihen, että toi on hanskassa ja pysyy kontrollissa...(tai onko se koskaan ollutkaan missään kotrollissa..)
Sen verran ketutti, että en lähtenyt muille osuuksille.
Toisaalta helpotti, koska nyt ei ole paineita kokeisiin osallistumisen suhteen - ei minusta taida olla koko touhuun (ja ehkä ei Welmustakaan..) Eli katellaan nyt joku aika ja treenaillaan huvikseen, yhden mahdollisuuden suon itselleni, mutta se on sitten joskus syksyllä- mahdollisesti ja sen jälkeen aletaan touhuamaan jotain muuta. Mie olen kyllä sellanenkin jännittäjä,ja koirakin on koulutettu aivan väärin ja huonosti- että kun ei tuu mitään niin ei tuu. Kokeet ei ehkä ole meitin juttu!

Mie rupeankin nyt treenaamaan enemmän tuota Veetiä ja jos mentäis möllitokoon kesällä ja syksyllä vaikka virallisiin.. siinäpä sitä haastetta kerrakseen!

Kevättä rinnassa..

Pihassa on vielä kaivamattomia hankia..
Kun metsäautotie on jo sulaa kamaa..
Welmu The Man..
Kevään hajuja sulakohdissa nuuskuttelee Welmu..
Ja myös Veeti on kiinnostunut varvikon tuoksuista..


Niinpä sitä lumet ovat sulaneet aivan silmänräpäyksessä, vaikka kyllä meitin pihassa vielä hankeakin löytyy- mutta metsäautoteille pääsee jo lenkkeilemään ja ilmassa on kevään tuoksua.

Odottelemme loppujen lumien sulamista ja kauhulla sitä kun kyyt heräilevät talviuniltaan - toivottavasti älyävät pysyä pois meitin pihasta! Kurkia ja joutsenia on jo havaittu lähietäisyydeltä ja niitä kateltais enemmänkin.

Eilen oli ekat kunnolliset hakutreenit maastossa ja vuoden eka esineruutu. Welmulla meni hiukan pasmat sekaisin kun meitä ennen oli radalla ollut juoksuaan lopetteleva narttu..hmm, kukaan ei tajunnut kertoa moista seikkaa.. Noh, hiukan haahuilua tuoksujen perässä, mutta yllättävän hyvin Welmu kuitenkin keskittyi tehtävään ja nosti maalimiehet reippaalla haukulla. Esineruutu oli aivan mahdottoman upea ja kaksi esinettä tuli alta aikayksikön.

Pääsiäistä ja vesisadetta..

MadMax-koira loikkimassa kantohangilla..
Veeti poseeraa tärkeenä..
Welmu pitää Veetin ruodussa..kuten kuvasta näkee..
Kepit on molempien intohimona ja niitä pitääkin jyrskytellä alvariinsa kun ollaan ulkona.


Olipa tuossa mukavat kantohangetkin jokunen aika sitten ja pojat kirmailivat pellolla innoissaan- nyt lumet alkavat pikkuhiljaa sulaa ja vettäkin näkyy taas ropisevan.

Meillä onkin vahtikoiravirka vissiin vaihtunut.. eilen lenkillä tuli vastaan naapurin nuorimies kolisevine polkupyörineen ja pysähtyi juttelemaan..Veetihän sai melkein sydärin kun pelotti ja sai vedettyä päänsä pannan läpi, siellä sitten haukkui kymmenen metrin päässä, eikä uskaltanut tulla pyöräilijän ohi.. Welmu tietty vahtihaukkui tapansa mukaan ja pyöräilijä totesi" Toi se vasta hullu on". No, mitä teki "hullu-koira".. meni varovasti tutkimaan outoa liikkujaa joka olikin mennyt kyykkyyn- hyppäsi nuolemaan naamaa ja heilutti häntää- että eipä se nyt kovin hullu ollutkaan..
Veeti sen sijaan ei missään vaiheessa ystävystynyt pyöräilijän kanssa, vaan haukkui kimakasti koko ajan.. olisko mörkökausi menossa?

Illan oivallus oli tältä nuorelta mieheltä kun katseli Welmua "Hei, nyt mä tiedän mikää toi on - se on MadMax-koira!"

MUKAVAA PÄÄSIÄISEN AIKAA!