Siskolikka hoidossa

Sisko ja sen veli 5-vuotis kuvassa
Nasta tykkää painia kepin kanssa..
..ja jyrsiä keppiä..
..tässä seurataan mitä ne pojat touhuaa..
..ja tässä kaikkien ilmeet kertoo, että me ei kyllä tulla sisälle..:)

Welmun sisko, Nasta on meillä hoidossa viikon verran kun omistajansa on reissussa. Kovin on kiltti tyttö ja keppileikit on näköjään "verissä"- samanlaisia keppihulluja molemmat sisarukset. 28.4. oli sisarusten synttäritkin ja ikää tuli 5 vuotta! Nasta aiheutti hoitotätille jo sydämen tykytystä kun ekana iltana ulos mennessä se ampas kuin ohjus jonkun elukan perään pimeään metsää - se oli mulla hihnassa, mutta luiskahti kädestä. Ja pojat tietysti perässä... ne tulikin heti takasin, mutta Nastaa ei näkyny..ei muuta kun taskulampun kanssa pimeään metsikköön huutelemaan kauhukuvat mielessä... ja kyllähän se Nasta sieltä tulikin mun luo, eikä ollut "karussa" kuin sen muutaman minuutin- onneksi!

Jäljestys treenit..

Tänään pääsivät molemmat pojat metsäjäljelle Hollolaan. Ohjelmassa oli Karjakoirayhdistyksen jälkipäivä ja sekaan soluttautui myös pienempi karjakoira Veeti. Kumpikaan pojista ei ole ajanut jälkeä kuin muutaman kerran eläissään ja siitäkin on aikaa toista vuotta.. Kristiina piti hyvät luennot ja opasti kullekkin koiralle sopivan jäljen. Yllättävän hyvin Welmu teki työtä ja pongasi kaikki kolme keppiä hienosti - tokan kepinkin palasi noutamaan kun sai hajun paikallistettua. Jäljelläkin siis pysyttiin, vaikka ohjaaja näyttäisi jälleen olevan se ongelmallisin tapaus..-:)Welmun viimeisin keppi oli tosi hyvä ja sen se jo nappasi suuhunsa samantien ja kääntyi antamaan minulle! Welmun vahvuus onkin se, että sillä on motivaatio etsiä keppejä, nyt kun treenataan vielä sitä, että ne kepit on sen hajuvanan varrella, niin eiköhän siitä ihan pätevän jälkikoiran saa treenattua.
Veetikin sai siis etsiä metsäjäljeltä esineitä; lapsen kenkä ja pari hanskaa oli ripoteltu jäljen varrelle- alussa muutama namipala. Namit löytyikin tarkalla nenällä hetimiten ja jälkeäkin seurasi kohtaisesti - aina esinettä lähestyttäessä skarppasi hienosti ja nosti kaikki kolme esinettä suuhunsa - josta palkkana oli namipala. Veetin vilkkaalle luonteelle saattaa jäljestämisestä olla hyötyä, koska siinä se joutuu keskittymään - harjoittelemme siis jatkossa enemmän jälkien nuuskuttelua! Päivä oli pitkä ja lämmin - lähes +20astetta , mutta uusia ajatuksia tuli ja uutta intoa!

Kevättä pukkaa..

Pajunkissoja..
Welmu löysi lumen alta vetoköyden ja siitäkös riemu alkoi..
Veetikin tykkää vetää köyttä..
Kevät poseerausta.. Welmu..
..ja Veeti..
Naamaposetusta.


Niin ne lumet pikkuhiljaa alkavat sulaa ja kevät ilmoittelee tulostaan.
Tietysti piti taas kaivella kameraa esille ja näpsiä keväisiä kuvia.

DLA-testausta..

"Hmm.. aika "villikoiran" näkönen"..

Vihdoin saatiin Welmun DLA-monimuotoisuus testin tulokset Genoscoperilta. Sen mukaan Welmun haplotyypit ovat 1 & 2 = heterotsygootti = eriperintäinen. ( 1=02901,00301,00401. 2=01501,00601,02301) Tällä hetkellä Suomessa on profiloitu 9 karjakoiraa, jotka kaikki olivat heterotsygootteja ja eri haploja näistä yhdeksästä löytyi 6 kpl. Näistä yksi haplo on aivan uusi löytö, eli sitä ei ole tavattu millään muulla rodulla aiemmin! Lisäksi tuo haplotyyppi 1, joka Welmullakin on - on tavattu ainoastaan australian karjakoirilla ja Brasilian katukoirilla - karjakoirat ovat siis hyvinkin ainutlaatuisia perimältään!'