Tänään pääsivät molemmat pojat metsäjäljelle Hollolaan. Ohjelmassa oli Karjakoirayhdistyksen jälkipäivä ja sekaan soluttautui myös pienempi karjakoira Veeti. Kumpikaan pojista ei ole ajanut jälkeä kuin muutaman kerran eläissään ja siitäkin on aikaa toista vuotta.. Kristiina piti hyvät luennot ja opasti kullekkin koiralle sopivan jäljen. Yllättävän hyvin Welmu teki työtä ja pongasi kaikki kolme keppiä hienosti - tokan kepinkin palasi noutamaan kun sai hajun paikallistettua. Jäljelläkin siis pysyttiin, vaikka ohjaaja näyttäisi jälleen olevan se ongelmallisin tapaus..-:)Welmun viimeisin keppi oli tosi hyvä ja sen se jo nappasi suuhunsa samantien ja kääntyi antamaan minulle! Welmun vahvuus onkin se, että sillä on motivaatio etsiä keppejä, nyt kun treenataan vielä sitä, että ne kepit on sen hajuvanan varrella, niin eiköhän siitä ihan pätevän jälkikoiran saa treenattua.
Veetikin sai siis etsiä metsäjäljeltä esineitä; lapsen kenkä ja pari hanskaa oli ripoteltu jäljen varrelle- alussa muutama namipala. Namit löytyikin tarkalla nenällä hetimiten ja jälkeäkin seurasi kohtaisesti - aina esinettä lähestyttäessä skarppasi hienosti ja nosti kaikki kolme esinettä suuhunsa - josta palkkana oli namipala. Veetin vilkkaalle luonteelle saattaa jäljestämisestä olla hyötyä, koska siinä se joutuu keskittymään - harjoittelemme siis jatkossa enemmän jälkien nuuskuttelua! Päivä oli pitkä ja lämmin - lähes +20astetta , mutta uusia ajatuksia tuli ja uutta intoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.