Punainen kangasluu on kiva vetolelu...
Kivaaaaa.....
Ja näin hellyttävästi Welmu kierii Veetin tasolle...Welmu on kyllä sitten mahdottoman mukava tuon Veetin kanssa-todella pitkäpinnainen, vaikka pikkarainen on jo rohkaistunut roikkumaan poskissa, jaloissa, perskarvoissa... Welmu ei pukahdakaan vaan rauhallisesti kääntää pään pois tai välillä intoutuu leikkimäänkin- töykkimällä tai tuomalla Veetille leluja, joita sitten vedetään kilpaa- tai Veeti vetää ja Welmu vaan pitää kiinni. Kokeilin pihalla miten Veetistä olisi hakuilijaksi... mentiin Welmun kanssa piiloon ja huutelin Veetiä...ei mitään... noustiin piilosta ja ...humps..pikkarainen oli kadonnut ihan eri suuntaan kuin missä me oltiin..eli meinas varmaan et nyt on hyvä tilaisuus karata... Welmu kävi taitavasti paimentamassa karkulaisen takaisin.. Mie yritän nyt hiukan mennä väliin ja kiellän, kun Veeti vie Welmulta puruluut ja lelut suusta, niin ettei tule tunnetta että nostan pennun Welmun yläpuolelle, kun ei tuo itse hirveesti komenna ja muuten kakara on ihan mahoton.. On ne sitten söpöjä kun ne niin tykkäää toisistaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.