Kristian, Veeti ja Welmu poseeramassa
Meitin "vanhempi" sylivauva..Tänään kyläilemässä kävi kummipoika Kristian; Veetiä ja Welmua katsomassa. Kuten kuvistakin näkee aika iso sylikoira meillä majailee.. Keskiviikkona Welmun kanssa oltiin tottis-valmennuksessa ja erittäin hyviä neuvoja saatiinkin, joita sitten ruvetaan treenailemaan. Torstaina oli hakutreenit raunio-olosuhteissa ja Welmu yllätti minut positiivisesti, kun luulin että ei se nyt sieltä mitää tajuu etsiä kun röykkiöitä ja kaikenlaista tavaraa joka paikka täynnä, mutta hienosti pongasi ekan maalimiehen kaatuneen soutuveneen alta - ja hyvä haukku. Toinen olikin kinkkinen betonipalkkien takana vaikessa paikassa ja kun yritettiin houkutella Welmua palkkien yli, niin aikansa pyörittyään ja tohkeissaan vinkuessaan keksikin itse paremman reitin maalimiehen lähelle- wau! (ja tämä koira LT:n mukaan toimintakyvyltään pieni..???) Toimintakykyä kyllä riittää kun ollaan töissä. Kolmas ukko oli myös vaikeassa paikassa- koiran näkökulmasta, nimittäin betonikivikasojen päällä ja vaikka minä ukon näin ei koira oikeen meinaa saada vainua tahi osaa kohdistaa hajun kohdetta, mutta saatiinhan se ilmaisu siltäkin ukolta kun otettiin alemmas. Että kokonaisuudessaan olen erittäin ylpeä Welmun suorituksesta raunioilla!
Veeti alkaa osoittaa enemmän ja enemmän "äijän" elkeitä - on pari kertaa yrittänyt astua Welmua- ja Welmu nyt vaan kääntyy pois ilman isompia numeroita.. Myös kummipojan jalkaan meinas nylkkiä... mutta minuun ei ole vielä kokeillut ja turha kokeillaakkaan... Koirain elo jatkuu sopuisana ja hauskaa noilla vaikuttaa olevan!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.